Suomalainen perinne

Tätä blogia suunnittelemassa olivat Anu Pirttiaho-Pennanen, Tanja Romppanen ja Nanda Hellberg.

Loppuarvioinnin “käpylehmät” tekivät blogista “Atkart”.

Teemaperiodin alkuperäisenä tarkoituksena oli tutustuttaa oppilaat hieman suomalaiseen kulttuurihistoriaan sekä käsityöperinteeseen ja toteuttaa heidän kanssaan myös projekti, jossa he itse pääsisivät rakentamaan, tutkimaan sekä kokeilemaan. Puron rakennusprojektin pääideana oli luovan ajattelun lisäksi kehittää oppilaan metakognitiivisia taitoja. Metakognitio tarkoittaa siis yksilön kykyä tiedostaa, valvoa sekä tarkkailla omaa ajatteluaan. Metakognitio rakentuu ja kehittyy oppilaiden yhteisessä ajattelutoiminnassa ( Iiskala & Hurme 2006 ). Metakognitiivinen taito on erittäin tärkeä oppimisen kannalta. Näin ollen sen kehittäminen jo hyvin varhaisessa vaiheessa on tärkeää. On todettu, että metakognitiiviset taidot ovat korrelaatiosuhteessa oppimismenestykseen.

Puron rakentamisprojektissa ajatuksena oli myös hyödyntää jaettua asiantuntijuutta, sillä jokainen pienryhmä vastasi puron rakentamisessa tietystä osa-alueesta, jonka jälkeen pyrkimyksenä on yhdistää kaikkien ryhmien aikaansaannokset toimivaksi kokonaisuudeksi. Näissä ryhmissä voidaan käyttää jaettua asiantuntijuutta niin ryhmien sisällä kuin ryhmien keskenkin. Jotta puro saataisiin tehtyä oikein jokaisen ryhmän panos on tärkeä. Päätimme soveltaa tähän projektiin ns. Työporukka menetelmää ( Workmates, WM), joka perustuu oppilaiden väliseen verkostomalliseen tiedon jakamiseen. Työporukassa muodostetut pienryhmät tutkivat sekä kommentoivat toisten pienryhmien töitä, pyrkivät esittämään kehitysideoita ja vaihtoehtoisia näkökulmia. Jokainen ryhmä myös esittää toisille ryhmille tutkimusta eteenpäin vieviä kysymyksiä ( Iiskala & Hurme 2006). Luokka jaetaan pienryhmiin seuraavalla tavalla: matematiikkaryhmä, mekaniikkaryhmä, luonnontieteen ryhmä ja historiaryhmä. Jokainen ryhmä siis kerää oman tutkimusalueensa aineistoa projektia varten. Ryhmät toimivat kuitenkin myös vuorovaikutussuhteessa toisiinsa koko projektin ajan kokoontumalla määrätyin väliajoin yhteen erittelemään sekä keskustelemaan omasta aineistostaan. Jokainen ryhmä suunnittelee puron rakentamisessa omaan osa-alueeseensa liittyvän osion kuten esimerkiksi aaltokone tai eroosioalue.

Projekti edistää luokan oppilaiden välistä yhteistyötä sekä yksilön metakognitiivisia taitoja, koska jokainen joutuu projektia tehdessään pohtimaan sekä suunnittelemaan niin omaa tekemistään kuin koko ryhmän toimintaa.

(Kuva 1)

(Kuva 2)

(Kuva 3)

(Kuva 4)

Perinneprojektin toteutusosuus PURO

Puro toteutettavana ryhmätyönä voi kuulostaa hyvinkin erikoiselta. Mutta jonkin aikaa asiaa pohdittuamme tulimme siihen tulokseen että täytyy tehdä jotain todella älyttömän kuulosta jotta todella jotain uutta voisi tapahtua. Nyt kun suunnitelmat ovat jo pidemmällä. idea alkaa tuntua kohtalaisen arkipäiväiseltä. Tässähän on käsillä vain asiat, jotka täytyy saada toteutettua mahdollisimman luontevasti. Täydellinen luovuuden lukkiutuminen on yleensäkin paha jarru kaiken uuden ja innovatiivisen liikkeelle päästämisessä. Olemme yleensäkin hanakoita antamaan itsellemme liian tiukat raamit siitä mitä voimme tehdä. Tämän vuoksi mekin ryhmänä halusimme tuoda esille, että esimerkiksi oman puron rakentaminen luokkahuoneeseen ei ole mahdotonta. Luonnostelun aikana tuli selväksi aineiden integraation mahdollisuus (kuva1). Emme halunneet miettiä kustannuksia liian tiukkaan, raha ei nyt ratkaissut, mutta projektin lopuksi pystymme kyllä laskemaan myös kustannukset jos joku on asiasta kiinnostunut.

Puron toteutus tarvitsee monen eri osa-alueen yhdistämistä. Kun suunnitelmissamme oppilaat ovat kuluneen syksyn aikana tutustuneet omaan perinteeseemme ja vanhaan tekniikkaan ja kehitykseen olisi jo aika luoda jotain omaa. Olemmekin lähteneet puron rakentamisessa mahdollisimman yksinkertaisista lähtökohdista, mutta kuitenkin sisällyttäen siihen tehtäviä. jotka vaativat monipuolista taitoa ja soveltamista.

Puron rakentamisessa luokka voidaan jakaa 3-5 ryhmään. Opettaja harkitsee ja arvioi kuinka hänen oppilaansa kykenevät suoriutumaan tehtävistä ja jakaa ryhmät. Ryhmiä ei tule jakaa periaatteella “hyvät” vs. “huonot”, vaan ottaa huomioon kuinka kaikille saataisiin ehkä oman vahvuusalueen ulkopuoleltakin jotain uutta tekemistä. Suunnittelemaan pääsevät kaikki. (kuva 2)

Puroon liittyy pohjan valmistus. Tässä oppilaat joutuvat pohtimaan ja laskemaan minkä kokoinen puro on yleensäkin toteutuskelpoinen. (Itse olemme olleet sitä mieltä, että kovin pienellä mittakaavalla ei kannata lähteä liikkeelle, vaan sille tulee olla reilusti tilaa jotta siitä yleensä tulee tutkimuskelpoinen ja hyödyllinen. Itse olemme sille antaneet kokoluokan n. 2-2,5m pitkä ja 0,9-1m leveä.) Oppilaat saavat pohtia siis puron kokoa ja sen perusteella laskea kuinka iso allas rakennetaan pohjaksi. Sen tulee olla niin iso, että sinne mahtuu suljettu purosysteemi ja mahdolliset rekvisiitat ja kasvit. Pohjan laidan tulee olla sen verran korkea että mahdollinen ylivuotanut vesi ei pääse luokkatilaan. Tässä kannattaa laskea myös kuinka paljon vettä purossa tulee lopulta olemaan kun käytetään vesipumppua puroveden kierrättämiseen. Tässä tapauksessa vesimäärä ei ole valtavan suuri, sillä 10-12 litran astia tai ämpäri jo riittää. Puron pohjan toteutukseen sopii 12mm vaneri, joka liimataan altaaksi. sen voi halutessaan maalata ja saumat voi tiivistää silikonilla. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä oppilaiden tulee myös laskea altaan pinta-ala, ja kuinka paljon allasmuovia sen peittämiseen tarvitaan. Allasmuovin on myös noustava reunojen yli lattialle asti.

Työn kuluessa voi tehdä seuraavanlaisia laskuesimerkkejä :

1. Pohja on 2m x 0,9m

   Reunat ovat 10 cm korkeita

   Kysymys: Mikä on altaan sisäpuolen pohjan ja reunojen yhteispinta-ala? Oletetaan että reunat ovat liimattu pohjan ulkosyrjälle. Piirrä kuva ja laske.

2. Onko turvallista pitää jopa kahta 10 litran sangollista vettä altaassa? Laske  tulevan reunallisen pohjan tilavuus, jotta saat tietää kuinka paljon vettä voi kaataa altaan pohjalle ennen kuin se tulee yli. Käytä mittoina suunnitellun  allaspohjan mittoja.

Kun on päästy yhteisymmärrykseen laskuista ja tarvittavien materiaalien määrästä. voidaan siirtyä eteen päin.

Allasmuovi on erittäin kestävää ja siten pohjana turvallista. Sen ainoat viholliset ovat tietenkin sakset ja veitset. Kivet, hiekka ja esim. ruukut, joiden reunat eivät ole teräviä voidaan sijoittaa muovin päälle. Ennen kuin päästään tähän vaiheeseen täytyy luoda joen uoma ja mitä sinne tulee.

Kaikista vaihtoehdoista mielekkäimmäksi on osoittautunut ruiskutettava polyuretaani, joka turpoaa ja laajenee moninkertaiseksi. Siitä voi halutessaan luoda minkälaisen joenuoman tai ympäristön vain haluaa. Sitä tosin kannatta ensin kokeilla kuinka se käyttäytyy, sillä yllätykset voivat olla suuria. Yksi pullo hyvissä olosuhteissa +20`c ja hyvin sekoitettuna tuottaa n.50-60 litraa tätä töhkäistä, ja huonosti käsiteltynä, sotkevaa ainetta. Suojavaatteet ja hanskat ovat ehkä tarpeen. Kun joen profiili on suunniteltu kannattaa polyuretaani valaa sopiviin pahvilaatikoihin. Polyuretaania voi työstää myös kuivuttuaan, tai siihen voi lisätä varovasti osia kuivumisen jälkeen. (Esimerkkikuvassamme (kuva 3) puro alkaa kohtalaisen jyrkänteen reunalta, jotta kaikki aiheet saadaan mahtumaan pohjalaatikkoon.) Jokainen ryhmä suunnittelee omaan uomaansa erikoisosa-alueensa pienoismaailman. Aiheina tässä voivat olla fysiikka, mekaniikka, eroosio, korroosio, kemia, biologia ym. luonnontieteet. Osa-alueet suunnitellaan myös liitettäväksi yhteen kokonaisen uoman aikaansaamiseksi. Uretaani pitää itsessään vettä jos pinta maalataan. Näin ollen puromaailman pystyykin viimeistelemään kivasti esim. ulkolateksimaalilla.

Puromaailmaan on mahdollisuus liittää myös muita elementtejä. Esimerkkipurossamme on muun muassa pleksilasista valmistettu puro-osuus jonka läpi voi tarkastella kuinka vesi käyttäytyy kun siihen koskee. Siihen voi rakentaa pato-osuuden jolla voi saada aikaan hyökyaaltoja ja muita mielenkiintoisia veden käyttäytymistä kuvaavia tapahtumia esim. voi olettaa että pato vuotaa. Pleksialtaassa voi tarkastella eri materiaalien käyttäytymistä. Oppilaat voivat itse luoda erilaisia mahdollisuuksia altaan käytölle.

Lopuksi vesi palaa lampeen jonne on sijoitettu pieni pumppu. Halpa suihkulähdepumppu on vallan mainio veden kierrättämiseen (kuva 4). Siitä saa laitettua suihku osuuden kiinni, jolloin vesi ainoastaan kiertää letkua pitkin takaisin joen uomaan. Altaaseen voi tehdä putkiliitoksen , tai letkun voi laittaa vain kulkemaan altaan reunan yli. voima riittää hyvin. Altaassa tulee olla koko ajan niin paljon vettä että pumppu ei vedä ilmaa, eli veden korkeus pitää olla vähintään n. 15 cm. Pitää myös muistaa ettei vesialtaaseen saa laittaa käsiä pumpun ollessa käynnissä. Sähköiskun vaara on aina mahdollinen jos pumppu on viallinen tai vioittunut. Katkaisimella toimiva jatkojohto on oiva apu veden virtauksen pysäyttämiseen ja uudelleen käynnistämiseen. Nämä vaarat voidaan toki halutessa välttää koska puron voi toteuttaa myös siten, että pumppuosuus jää pois ja joku oppilaista toimii tarvittaessa kastelukannun käyttäjänä. Vesi kerääntyy altaaseen ja kaadetaan uudestaan kastelukannuun. Tosin pumpun avulla kaikki pääsevät katsomaan ja tutustumaan puroon ja sen eri tapahtumiin jatkuvana virtana, eikä kukaan ole sidottu veden kuljetukseen ja kaatamiseen.

Puromaailman laidoille ja ympärille on mahdollisuus laittaa hiekkaa ja multaa sisältäviä astioita, joissa voidaan kasvattaa erilaisia kasveja. Kaktuksia, rairuohoa, vehnää ja kukkia. Parhaimmillaan puro on koko lukuvuoden kestävä antoisa projekti joka luo vuoden kiertoon aina uusia mahdollisuuksia tutustua eri asioihin. Meidän ilmastossamme on niin kylmää ja viileää että vastaavaa projektia on mahdoton toteuttaa ulkoilmassa kouluaikana. Vesimäärän ollessa vain reilun ämpärillisen tai kahden verran, mukaanlukien vesi joka on puron muissa osissa esim. pleksialtaassa, on niin pieni ettei vesivahingon vaaraa tule. Käytössä kun on pohja-allas ja allasmuovi. Vain ilkivalta voi pilata mainion projektin, mutta kuka nyt omaa luomustaan rikkoisi.

Tässä meidän avaimet päästä nauttimaan oman puron solinasta. Hyviä askarteluja!

Suunnittelimme ryhmässämme, että osana suomalaisen perinteen teemaprojektia luokka tekisi retken Turun käsityöläismuseoon, jossa oppilaat pääsevät suoraan seuraamaan käsitöiden tekoa sekä kokeilemaan sitä itse.

Tietoa, taidonnäytteitä ja elämyksiä alkuperäisessä, esiteollisessa ympäristössä tarjoava Luostarinmäen käsityöläismuseo on ulkomuseo. Museossa vierailija astuu ajassa kaksi sataa vuotta taaksepäin. Luostarinmäki on ainut yhteinäinen alue, joka säilyi Turun palosta 1827. Museossa esitellään kaupunkikäsityön historiaa. Alueelta löytyy yli 30 eri alojen verstasta. Käsityöläismuseo on kansainvälisesti tunnettu kohde. Elokuussa käsityöläismuseossa järjestetään käsityötaidon päivät, jolloin Kultaisen omenan killan mestarit ja kisällit esittelevät eri käsityöammatteja. Killan tarkoituksena on toimia Luostarinmäen käsityöläisten yhdyssiteenä sekä edistää käsityötaitoa ja perinteisten käsityöammattien jatkuvuutta. Työllään kiltalaiset tekevät vanhoja ammatteja tunnetuksi ja asiantuntijoina he siirtävät ammattitaitonsa uusille taitajille.

Toinen mahdollinen vierailukohde luokkaretkellä on Kuralan kylämäki, joka sijaitsee myös Turussa. Kuralan kylämäki juontaa juurensa rautakaudelta ja on nykyään elävän historian kylä, jossa kävijät pääsevät tutustumaan 1940- ja 1950- lukujen maalaiselämään. Kävijä voi tutustua alueella varsinaissuomalaiseen kylämaisemaan ja kotieläimiin. Alueella toimii arkeologinen kokeiluverstas, jossa tutkitaan ja esitellään esihistoriallisia työmenetelmiä sekä työtapoja . Siellä on mahdollista valmistetaa myös mm. vanhoja metsästysaseita. Kuralan kylämäellä pääsee jopa kokeilemaan lampaan keritsemistä ammattilaisten johdolla. Lapset pääsevät myös leikkimään vanhoja perinneleikkejä.

Luokkaretki olisi hyvä teemajakson aloittaja, koska toimisi hyvänä virikkeen antajana sekä innostuksen herättäjänä. Vaihtoehtoisesti retki voisi myös olla koko teemaprojektin päätepiste.